Kysely kulttuuri-identiteeteistä koulutuksessa – Tulokset

Kuva: Sharon McCutcheon / Unsplash.com

Kesällä 2021 toteutetussa kyselyssä ilmeni, että tehokkaimpia tapoja oppilaiden kulttuuri-identiteettien edistämiseen ovat kansainvälinen yhteistyö eTwinningin ja Erasmus+ -ohjelman kautta, koulun käytänteiden rikastaminen monikulttuurisilla piirteillä ja opettajien ammatillisen kehittymisen edistäminen.

Monikielisyys, kansainvälisyys, kansalaisuus, joukkoon kuuluminen ja osallistavuus ovat vahvoja kulttuuri-identiteettiin liittyviä elementtejä koulussa. Erilaisten perinteiden vaaliminen ja koulussa puhuttujen kielten määrä voivat kertoa koulun suhtautumisesta kulttuuri-identiteettiin.

Kulttuuri-identiteetti voidaan määritellä seuraavasti: ”oma ja yhteinen käsitys kuulumisesta tiettyyn ryhmään tai jäsenyys tietyssä ryhmässä, jolla on jokin yhteinen tekijä ja/tai yhteisiä toimintatapoja, jotka erottavat sen muista tunnistettavissa olevista ryhmistä tai ryhmittymistä” (Urrieta 2018, s. 19). Sitä rakennetaan ja vaalitaan perinteiden, kulttuuriperinnön, kielen, estetiikan, normien ja tapojen avulla (Offorma 2016). Elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevassa eurooppalaisessa viitekehyksessä tuodaan esiin kulttuuri-identiteetin eri puolia, kuten kansallisuus, etninen alkuperä, rotu, sukupuoli ja uskonto, jotka nivoutuvat kulttuuritietoisuuteen ja kulttuurin ilmaisumuotoihin liittyvään osaamiseen sekä kansalaistaitoihin ja monikielitaitoon. Tutkimusten mukaan identiteetillä ja joukkoon kuulumisen tunteella näyttäisi myös olevan yhteys parempaan hyvinvointiin ja akateemiseen suoriutumiseen. Mutta missä määrin kouluissa edistetään oppilaiden kulttuuri-identiteettejä? Saavatko kulttuuriset ja etniset taustat tunnustusta ja arvostusta?

Kyselyn tarkoituksena oli selvittää näkemyksiä erilaisista kulttuuri-identiteettiin liittyvistä ulottuvuuksista. Se oli avoinna School Education Gateway -sivustolla 20.7.–10.10.2021 ja siihen osallistui 197 vastaajaa 29 maasta. Vastaajista 82 % oli opettajia tai rehtoreita.


1. Missä määrin oman maasi opetussuunnitelmat ovat mielestäsi kulttuurisesti riittävän monimuotoisia (esim. niissä viitataan muihin kulttuureihin)?

Graph 1

Vastaajista 81 % piti oman maansa opetussuunnitelmaa kulttuurisesti monimuotoisena vähän tai melko paljon ja 9 % paljon tai erittäin paljon. Noin yksi kymmenestä vastaajasta ilmoitti, että heidän maansa opetussuunnitelmaa ei voi pitää lainkaan kulttuurisesti monimuotoisena.

2. Kuinka usein koulusi tai tuntemasi koulun toimintaan (esim. erityistapahtumiin, juhliin) yhdistetään elementtejä muista kulttuureista?

Graph 2

Suurin osa vastaajista (53 %) oli sitä mieltä, että heidän koulussaan tai heidän tuntemassaan koulussa elementtejä muista kulttuureista ei yhdistetä koskaan tai yhdistetään harvoin koulun toimintaan (esim. erityistapahtumiin, juhliin). Toisaalta 19 % vastaajista ilmoitti, että heidän koulussaan elementtejä muista kulttuureista yhdistetään usein tai aina koulun toimintaan.

3. Missä määrin koulun opettajat käyttävät seuraavia kieliä päivittäisessä opetustyössä?

Graph 3

Ei lainkaan

Vähän

Melko paljon

Paljon

Erittäin paljon

Vastaajien näkemysten perusteella on selvää, että kielellinen monimuotoisuus ei toteudu laajalti opettajien päivittäisessä opetustyössä, ja useimmat vastaukset heijastivat yllä lueteltujen kielten puuttumista tai niiden rajoitettua käyttöä. Yleisimpiä olivat toisena kielenä opetettavat kielet, kuten englanti ja saksa, joita käytetään paljon tai erittäin paljon 23 prosentissa vastaajien kouluista. Seuraavaksi yleisimpiä kieliä olivat opettajien (20 %) ja oppilaiden (17 %) puhumat kielet. Vastaajien maiden muissa osissa puhuttuja kieliä käytetään vähiten: 80 prosentissa vastauksista ei lainkaan tai vähän.

4. ”Kansallinen kulttuurimme opitaan ja sitä juhlitaan ja välitetään koulutuksen kautta, joten sen on oltava keskeisellä sijalla opetussuunnitelman suunnittelussa.” Missä määrin olet samaa tai eri mieltä tästä väitteestä?

Graph 4

Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan, missä määrin he olivat samaa tai eri mieltä koulutuksen roolista kansallisen kulttuurin edistämisessä, juhlimisessa ja välittämisessä. Puolet vastaajista oli pitkälti tai täysin samaa mieltä tästä väitteestä, kun taas 38 % oli jokseenkin samaa mieltä ja 12 % hieman samaa tai täysin eri mieltä.

5. Millä tavalla oppilaiden kulttuuri-identiteettejä voitaisiin huomioida koulussa paremmin? Valitse enintään kolme vaihtoehtoa.

Graph 5

Vastaajien näkemysten mukaan kolme tehokkainta keinoa oppilaiden kulttuuri-identiteettien huomioimiseen koulussa ovat kansainvälisen yhteistyön kehittämien toisten koulujen, opettajien ja oppilaiden kanssa (esim. eTwinning, Erasmus+) (65 %), koulun käytänteiden rikastaminen monikulttuurisilla piirteillä (45 %) ja opettajien ammatillisen kehittymisen edistäminen (43 %).

Muita strategioita ovat monikielisten ja -kulttuuristen oppimateriaalien hyödyntäminen (28 %), useampien kielien yhdistäminen oppimis- ja opetusprosessiin (26 %) ja monikielisten ja -kulttuuristen ympäristöjen hyödyntäminen (22 %).

Vähemmän vastauksia saivat kulttuuritaustaltaan erilaisten opettajien palkkaaminen (18 %), oppilaiden välisen keskinäisen mentoroinnin luominen (14 %) ja oppilaiden vanhempien osallistaminen opetus- tai oppimisprosessiin (14 %). Vähiten vastauksia sai oppilaiden kannustaminen puhumaan kotikieltään välitunneilla (9 %).

6. Mitkä seuraavista ovat mielestäsi suurimmat hyödyt kulttuuristen seikkojen nivomisesta oppitunteihin? Valitse enintään kolme vaihtoehtoa.

Graph 6

Vastausten perusteella kolme suurinta hyötyä kulttuuristen seikkojen nivomisesta oppitunteihin ovat hyväksynnän ja suvaitsevuuden edistäminen oppimisympäristössä (42 %), oppilaiden demokraattisten arvojen muovaaminen ja aktiiviseen kansalaisuuteen valmistaminen (41 %) sekä oppilaiden kulttuuri-identiteetin arvostaminen ja siitä voimautuminen (38 %).

Sen sijaan oppilaiden oppimismotivaation lisääminen (18 %) ja opetussuunnitelman tavoitteiden ja pedagogisten tavoitteiden rikastaminen (9 %) näyttivät olevan vähiten ilmeneviä hyötyjä.

7. Kuinka suuri osuus koulusi tai tuntemasi koulun oppilaista on kodeista, joissa puhutaan muuta kuin kansallista kieltä / kansallisia kieliä?

Graph 7

Noin 44 % vastaajista ilmoitti, että enintään 5 % heidän oppilaistaan puhuu kotona muuta kuin kansallista kieltä, kun taas 6 % kertoi, että yli puolella heidän koulunsa oppilaista on perhetausta, jonka kieli on eri kuin kansallinen kieli.

Päätelmät

Useimmat vastaajat uskovat, että heidän maansa opetussuunnitelma on jossakin määrin kulttuurisesti monimuotoinen. Muiden kulttuurien elementtejä yhdistetään koulun käytänteisiin, kuten juhliin, kuitenkin harvoin tai vain joskus. Se näyttää noudattavan vastaajien näkemyksiä siitä, että kielellinen monimuotoisuus ei toteudu laajalti opettajien päivittäisessä opetustyössä, vaikka vastaajien oppilailla on erilaisia kielellisiä taustoja.

Noin puolet vastaajista oli samaa mieltä siitä, että kulttuuristen seikkojen nivominen oppimiseen, hyväksynnän ja suvaitsevuuden edistäminen sekä oppilaiden demokraattisten arvojen muovaaminen ja aktiiviseen kansalaisuuteen valmistaminen voivat tukea oppilaiden kulttuuri-identiteettejä. Mutta miten oppilaiden kulttuuri-identiteettiä voi vaalia? Vastausten mukaan kansainvälisen yhteistyön kehittämien toisten koulujen, opettajien ja oppilaiden kanssa (esim. eTwinning, Erasmus+), koulun käytänteiden rikastaminen monikulttuurisilla piirteillä ja opettajien ammatillisen kehittymisen edistäminen saattavat olla hyvinkin tehokkaita strategioita. Nämä tulokset vastaavat myös sitä, mitä kulttuuriperintö ja koulutus voi tarjota.

Liite: Vastaajien roolit

Graph 8