Narratiivinen pedagogiikka: ideoita opettajan ammatilliseen kehittymiseen

Image: Rawpixel / Shutterstock.com

Opettajaksi tulemisen prosessi on hyvin ajankohtainen ongelma opetusalalla nykyään. Mitä opettajana toimiminen tarkoittaa? Pystyvätkö opettajat kilpailemaan kaikkien teknisten mullistusten kanssa, kuten sosiaalisen median ja robotiikan kanssa? Kuinka he säilyttävät yksilöllisyytensä ja kehittävät sitä tällaisessa digitalisoituneessa hybridimaailmassa? Agnė Juškevičienė (Vilnan yliopisto) ja Rasa Nedzinskaitė-Mačiūnienė (Vytautas Magnus -yliopisto) uskovat, että yksi vastaus on narratiivinen pedagogiikka.

On yleisesti hyväksyttyä, että elämä alkaa kertomuksella, ja elämän kuluessa yksilöt luovat oman historiansa. Tärkein asia narratiiveissa on, että ne vaikuttavat ihmisiin tunneperäisesti: ne järkyttävät ja rohkaisevat heitä. Opettajien urapolku on myös narratiivinen. Jos haluamme puhua ainutlaatuisuudesta pedagogisessa prosessissa, meidän täytyy tehdä tilaa narratiiviselle pedagogiikalle, jonka ansiosta oma persoona voi kukoistaa koetun narratiivin pohjalta.

Narratiivisen pedagogiikan taustalla on vankka käsitys siitä, että kertomus on kanava inhimillisen ymmärryksen, oppimisen ja toiminnan järjestämiseen. Opettajan ammatti ei tarjoa yhtä ainoaa ratkaisua, joka sopii kaikille joka tilanteessa, ja jokainen kohtaaminen oppilaan kanssa on hyvin erilainen.

Mitä tapahtuu henkilölle, kun hän kertoo tarinan? Tämä on narratiivisen pedagogiikan esiintuoma kysymys, jolla on ihmisten välinen, yksilöllinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kun kerromme elämästämme, opimme tuntemaan itseämme paremmin. Tämän tarkastelun perusteella voimme myös muuttaa ja muutammekin toimintaamme, mikä on yksi tapa kehittyä ammatillisesti. Opettajan työssä tämä muutos johtaa myös suhteiden kehittymiseen. Tarinan kertominen itselleen on erittäin arvokasta, sillä omaa kertomusta tarkastelemalla ja pohtimalla voi kasvaa ja kehittyä (katso kuva 1).

Spiral process of narrative learning

Kuva 1.  Narratiivisen oppimisen syklinen prosessi (Goodson, Gill, 2011)

Kerronnan pitäisi siirtyä henkilökohtaisesta ihmisten väliseen, koska opettajan työ on luonteeltaan nimenomaan yhteistyötä. Kun opettajat jakavat narratiiveja kollegoiden kanssa ja pohtivat niitä edelleen, he paitsi huomaavat motiivejaan ja luovat yhteisiä narratiiveja myös tunnistavat haasteita ja pulmia, joita heillä kaikilla on. Näin he ottavat vastuuta toisistaan, tukevat toisiaan ammatillisesti ja myötävaikuttavat muiden opettajien ammatillisen historian luomiseen. Goodson & Scherton mukaan narratiivinen pedagogiikka voi nousta ”henkilökohtaisen nurinan tai yhteisen lohdutuksen yli ja johtaa aktiiviseen sosiaaliseen toimintaan ja aktiivisen kansalaisuuden harjoittamiseen”.

Miten narratiivinen pedagogiikka sitten liittyy yhteiskuntaan? Kannattaa mainita, että narratiivissa yhdistyvät henkilön toimien ympäristö ja ajankohta – toisin sanoen senhetkinen sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen tilanne. Siten henkilön narratiivin kautta on mahdollista ymmärtää olemassa olevat sosiaaliset prosessit, jotka vaikuttavat henkilön kertomukseen, ja ymmärtää heidän toimiaan ja muuttumistaan, koska ympäristö ja tilanne rajoittavat niitä. Siten narratiivi avaa mahdollisuuden ymmärtää, mitä opettajan ammatissa tapahtuu, mitä haasteita kohdataan ja miten niiden kanssa menetellään.

Näemme narratiivisen pedagogiikan opettajan systemaattisena toimintana, johon sisältyy luovuutta ja mielikuvitusta sekä jatkuvaa itsensä tarkastelemista. Narratiivinen pedagogiikka antaa sijaa inhimillisyydelle ja torjuu siten ammatillisen kilpailun synnyttämää pedagogista ylimielisyyttä. Se myös vapauttaa opettajien ja oppijoiden omia ainutlaatuisia voimavaroja. Tarinan kertominen voi toimia hyödyllisenä muutoksen, oppimisen ja  omien kokemusten tulkinnan välineenä: se herättää mielikuvituksen, avaa uusia näkökulmia ja tehostaa ammatillista luovuutta. Lisäksi narratiivinen pedagogiikka korostaa opettajien näkemysten tärkeyttä, heidän henkilökohtaista tietämystään ja päivittäistä elämäänsä, jossa he pyrkivät jatkuvasti kehittymään ammatillisesti – ja siksi se myös lisää tyytyväisyyttä ylipäänsä.


Rasa Nedzinskaitė-Mačiūnienė toimii opettajana ja tutkijana Vytautas Magnus -yliopistossa Liettuassa. Rasalla on yli seitsemän vuoden kokemus opetuksesta ja tutkimuksesta, ja hän keskittyy pääasiassa opettajankoulutukseen. Agnė Juškevičienė toimii opettajana ja tutkijana Vilnan yliopistossa Liettuassa. Hän suoritti tohtorin tutkinnon vuonna 2017 ja erikoistuu nyt kulttuurintutkimukseen.