Ukrainan pakolaisten osallistaminen toisen asteen koulutuksessa: entä jos oppilaat eivät osaa maan kieltä?

Kuva: Michele Ursi / Adobe Stock

Kuluneiden viikkojen aikana noin viisi miljoonaa ukrainalaista on tullut rajan yli Euroopan unioniin. Ukrainan opetusministeriö on tehnyt erinomaista työtä ja järjestänyt verkko-opetusta kaikille toisen asteen oppilaille, mutta muita esteitä riittää vielä. Mialy Dermish SIRIUS-verkostosta pohtii ukrainalaisten oppilaiden sosiaalista ja kielellistä osallisuutta ja heidän tietään opintomenestykseen.

Vietettyäni juuri pari päivää Varsovassa vetämässä kansainvälistä opetusalan seminaaria ”Education of Ukrainian Refugees: an initial policy dialogue amongst refugee receiving jurisdictions”, voin sanoa, että paikallisten yhteisöjen osoittama anteliaisuus ja tuki uusille tulijoille on todella huikeaa. Samalla on kuitenkin todettava, että uusien oppilaiden sosiaalinen ja koulutuksellinen osallisuus ei ole itsestäänselvää.

Osallisuus tutkimuksessa

Kun uusia oppilaita saapuu ennakoitua suurempia määriä eikä opettajilla ja rehtoreilla ole heidän osallistamiseensa tarvittavaa kokemusta, koulutusta eikä tukea, toiminta näyttää olevan hyvin samankaltaista kaikkialla: pannaan oppilaat erilliseen luokkaan ja etsitään pakolainen tai kieltenopettaja opettamaan heitä, kunnes he ovat valmiita siirtymään tavalliselle luokalle.

Tämä hyvää tarkoittava toimintamalli jättää kuitenkin huomioimatta sen, miten aivomme toimivat. Kuka tahansa opettaja voi kertoa, että toisto on avain taitoon, ja kuka tahansa kieltenopettaja voi kertoa, että mitä enemmän kielelle altistuu, sitä paremmin sitä oppii. Tutkimuksetkin osoittavat, että oppilailta kestää 3–6 kuukautta hankkia sosiaalinen kielitaito, kun he altistuvat kielelle useita tunteja joka päivä. Mutta kuinka paljon arvelisit minun altistuvan puolan kielelle, jos luokassani olisi vain ukrainalaisia lapsia?

Osallisuus käytännössä

Käytännössä osallistaminen on haasteellista opettajille, joilla on vain vähän tai ei lainkaan kokemusta muista kuin syntyperäisistä kielenpuhujista luokassa, ja tilanne on erityisen haasteellinen näin lukuvuoden lopulla. Kuinka siis voimme toteuttaa lasten kotouttamisen?

Monet Euroopan maat ovat toteuttaneet onnistuneesti rajallisen ajan kestävää valmistavaa opetusta, erillistä opetusta, joka kestää päivästä kahteen viikkoon – tai jopa kolme kuukautta, kun puhutaan vanhemmista oppilaista – jotta pakolaisoppilaat voivat oppia perusasiat ennen siirtymistä tavallisiin luokkiin.

Toinen vaihtoehto on sekä Britanniassa että Ranskassa käytetyt täydelliset kielikylpyohjelmat, joko kohdennetun kielituen kanssa tai ilman sitä. Tätä kohdennettua tukea voivat olla kieltenopettajat, jotka ottavat lapsia pois tunnilta noin 20 minuutiksi päivittäin, tai opetusavustajat, joilla on kokemusta muuta kuin äidinkieltään puhuvien opettamisesta tai jotka puhuvat lasten kotikieltä ja voivat tarjota tukea oppituntien aikana.

Tärkeää on, että oppilaat viettävät huomattavan osan päivää uuden kielen ympäröimänä ensimmäisen kouluvuotensa aikana ja saavuttavat näin kielelle altistumisen tavoitteet ja rakentavat luottamusta kyseistä kieltä osaavien kanssa.

Osallisuus koekauden aikana

On jo toukokuu. Miten siis käy koekauden? Emme voi antaa lasten kärsiä panemalla heidät tunneille sellaisten oppilaiden kanssa, jotka eivät ole valmiita osallistumaan kokeisiin. Todellinen ongelma on tietysti liiallinen riippuvuus standardoidusta testaamisesta, mutta valitettavasti tähän ei ole tulossa muutosta lähiaikoina.

Tällä välin voimme kannustaa opetusministeriöitä myöntämään lisäpisteitä oppilaille, joilla on opetusta yhdessä hiljattain tulleiden pakolaisten kanssa.

Voimme myös etsiä sopivia aikoja lisätä kielen kanssa tekemisissä olemista ”pänttäystuntien” ulkopuolella.

  1. Kuvataide-, musiikki- ja liikuntatunnit ja osa matematiikan tunneista voivat usein olla helpompia paikkoja osallistamiseen. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla myös osallisuuden pilotointi sen ikäisillä, joilla koetulokset ovat vähemmän kriittisiä.
  2. Voimme lisätä pakolaisten altistumista kielelle opetuksen ulkopuolella järjestämällä koulun yhteisiä aamiaisia tai välituntitoimintaa. Voimme myös kannustaa vanhempia järjestämään oppilaille mahdollisuuksia tavata koulun jälkeen tai saattaa yhteen pakolaisperheitä tai -oppilaita paikallisten oppilaiden kanssa vertaisoppimista varten.
  3. Kesällä voimme järjestää toimintaa ja leirejä, joissa paikalliset ja pakolaisoppilaat kokoontuvat yhteen, tai kutsua perheitä koolle kouluun yhteiselle piknikille ja grillijuhliin. Opetuskieltä osaavat vanhemmat, sosiaalityöntekijät ja yliopisto-opiskelijat voisivat myös aloittaa taideprojekteja, perustaa urheilujoukkueita tai tarjota musiikin harrastusmahdollisuuksia toisen asteen oppilaille.

Uusien oppilaiden osallistaminen koekauden aikana ei ehkä ole oikea tapa edetä, varsinkaan niiden oppilaiden osalta, jotka saavat ukrainalaiset opintonsa loppuun verkossa tänä vuonna. Useita kuukausia koulutusjärjestelmiimme osallistuvien oppilaiden osalta on kuitenkin erittäin tärkeää ymmärtää, että sosiaalinen osallisuus on edellytys sekä kielelliselle osallisuudelle että opintomenestykselle. Tällöin ukrainalaiset oppilaat voivat selviytyä mahdollisimman hyvin nykyisestä tilanteesta ja palata kotiin onnistuneen oppimiskokemuksen jälkeen tai pysyä vastaanottaneessa maassa niin kauan kuin on tarpeen.

Lisätietoa tästä aiheesta saa lataamalla tämän esityksen erottelun ehkäisemisestä


Mialy Dermish

.

Mialy Dermish on SIRIUS-verkoston toiminnanjohtaja. Hän työskenteli aiemmin UNHCR:n EU-asioiden alue-edustustossa Brysselissä.