3.1. Oppijoiden hyvinvointi

^{Shutterstock.com}

Kaikkien oppijoiden – mutta varsinkin niiden, joilla on oppimisvaikeuksia, vammaisten oppijoiden tai henkilökohtaisista, sosiaalisista tai tunne-elämän haasteista kärsivien oppijoiden – on saatava helposti yhteys opettajiin ja muihin ammattilaisiin, jotka voivat tukea heidän koulutukseen liittyvää ja henkilökohtaista kehitystään. Neuvonnalla ja mentoroinnilla voidaan antaa ammatinvalinnanohjausta, kun taas kulttuurinen ja opetussuunnitelman ulkopuolinen toiminta on tärkeää sosiaalisten ja henkilökohtaisten taitojen laajentamiseksi.

Useat erilaiset tuki- ja ohjauspalvelut, jotka perustuvat kokonaisvaltaiseen näkemykseen yksilöstä, voivat sisältää myös sosiaalisia ja perheeseen liittyviä palveluja. Kriittisten elämänkokemusten (traumaattiset kokemukset mukaan lukien) vaikutus nuoren ihmisen henkilökohtaiseen kehitykseen pitäisi myös ottaa huomioon. Tähän pitäisi kuulua myös emotionaalista ja psykologista tukea, jota voidaan antaa koulussa tai paikallisten virastojen ja palvelujen yhteydessä. Tällaisen tuen pitäisi keskittyä oppijan itseluottamuksen, luottamuksen ja motivaation parantamiseen, jotta nuori voi suhtautua tulevaisuuteensa myönteisemmin. Vertaisvalmentajat tai mentorit voivat myös antaa tehokkaasti sosiaalis-emotionaalista tukea.

Opettajille ja koulun muulle henkilökunnalle pitäisi antaa mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen, jotta he voivat auttaa emotionaalista lisätukea tarvitsevia oppijoita. Heillä pitäisi olla tiedossaan ja käytössään viestintäkanavia oppilaita koskevan henkilökohtaisen tiedon jakamiseksi ja lisätuen saamiseksi näille oppijoille. Myös henkilökunnan emotionaalista hyvinvointia pitäisi tukea.

Koulun ilmapiiriä koskevia tutkimuksia ja arviointeja pitäisi käyttää harkitusti ja järjestelmällisesti, ja niissä pitäisi olla mukana koulun koko henkilö- ja oppilaskunta. Oppijoiden pitäisi osallistua analyysiin ja suunnitteluun.

Kouluilla pitäisi myös olla käytössä kiusaamisen vastaisia strategioita. Näiden strategioiden pitäisi kattaa kiusaamisen kaikki muodot, myös nettikiusaaminen, jotta voidaan taata turvallinen ympäristö ja reagoida tehokkaasti lasten oikeuksien rikkomisiin. Kiusaamisen ja uhriutumisen tehokkaasta torjumisesta kouluissa on saatavilla runsaasti tutkimustietoa. Samalla toimenpiteiden halventavan kohtelun ja kiusaamisen torjumiseksi pitäisi perustua koulun omiin olosuhteisiin.

Tämä kiusaamisen ehkäisy- ja torjuntatoimien arviointi perustuu laadullisiin ja määrällisiin tietoihin 39 koulusta. Siinä tarkastellaan kahdeksaa kiusaamisen vastaista ohjelmaa, jotka ovat Farsta-menetelmä, Friends, Lions Quest, Olweus-ohjelma, SET (sosiaalis-emotionaalinen koulutus, Social Emotional Training), School Comet, School Mediation ja Second Step.

Mikään kouluista ei käyttänyt vain yhtä ohjelmaa, vaan ne käyttivät toimenpiteiden ja ohjelmien yhdistelmiä. Ne havaitsivat, että eri toimenpiteet vaikuttivat eri tavoin poikiin ja tyttöihin sekä sosiaaliseen ja fyysiseen kiusaamiseen. Millään yksittäisellä ohjelmalla ei ollut jyrkkää myönteistä vaikutusta. Pikemminkin koulut onnistuivat paremmin soveltaessaan järjestelmällistä toimintatapaa, jossa käytettiin useiden toimenpiteiden yhdistelmää. Arvioinnissa raportoidaan koulujen kokemuksista eri ohjelmista ja siitä, missä määrin ne edistivät kiusaamisen vähenemistä.

Ruotsin kouluvirasto: Evaluation of anti-bullying methods (2011)

Lisätietoja:

8. eurooppalainen lasten oikeuksien foorumi, The Role of Child Protection Systems in Protecting Children from Bullying and Cyberbullying, Bryssel, 17. ja 18. joulukuuta 2013.

Farrington, D.P. ja Ttofi, M.: School-Based Programs to Reduce Bullying and Victimization: A Systematic Review, The Campbell Collaboration, Oslo, 2010.

Nouwen, W., Clycq, N., Braspenningx, M., ja Timmerman, C.: Cross-case Analyses of School-based Prevention and Intervention Measures, hankeasiakirja 6, RESl.eu-hanke, maahanmuutto- ja kulttuurienvälisen tutkimuksen keskus, Antwerpenin yliopisto, 2016.

Ruotsin kouluvirasto: Evaluation of anti-bullying methods, raportti 353, Skolverket, Tukholma, 2011.

Unicef, Rights Respecting Schools Award ‑verkkosivusto.

Syventävää kirjallisuutta:

Anderson, A. R., Christenson, S. L., Sinclair, M. F. ja Lehr, C. A.: ”Check and Connect: The importance of relationships for promoting engagement with school”, Journal of School Psychology, Vol. 42, 2004, s. 95–113.

Downes, P.: ”The neglected shadow: Some European perspectives on emotional supports for early school leaving prevention”, International Journal of Emotional Education, Vol. 3 No. 2, 2011, s. 3–39.

Gresham, F. M.: ”Evidence-based social skills interventions: Empirical foundations for instructional approaches”, teoksessa Shinn, M.R. ja Walker, H.M. (toim.): Interventions for achievement and behavior problems in a three-tier model including RTI., National Association of School Psychologists, Bethesda, MD, 2010, s. 337–362.

Scheel, M., Madabhushi, S., ja Backhaus, A.: ”The academic motivation of at-risk students in a counseling prevention programme”, The Counseling Psychologist, Vol. 37, 2009, s. 1147–1178.

Sinclair, M. F., Christenson, S. L. ja Thurlow, M. L.: ”Promoting school completion of urban secondary youth with emotional or behavioral disabilities”, Exceptional Children, Vol. 71 No. 4, 2005, s. 465–482.

Skinner, E.A. ja Pitzer, J.R.: ”Developmental Dynamics of Student Engagement, Coping, and Everyday Resilience”, teoksessa Christenson, S.L., Reschly, A.L., Wylie, C. (toim.):

Handbook of Research on Student Engagement, New York, Springer, 2012, s. 21–44.

White, S. W. ja Kelly, F. D.: ”The school counselor’s role in school dropout prevention”, Journal of Counseling & Development, Vol, 88, 2010, s. 227–235.