Koulunkäynnin keskeyttämisen ymmärtäminen ja torjuminen koulu- ja paikallistasolla

Koulunkäynnin keskeyttäminen on monimutkainen, dynaaminen ja monitahoinen ilmiö, jonka taustalla on yhdistelmä henkilökohtaisia, sosiaalisia, taloudellisia, koulutukseen ja perheeseen liittyviä tekijöitä, jotka hyvin usein ovat yhteydessä heikkoihin sosioekonomisiin lähtökohtiin. Kyse on harvoin äkillisestä päätöksestä. Yleensä se on näkyvä tulos pitkästä prosessista, johon liittyy alisuoriutumista ja koulunkäyntiin sitoutumisen asteittaista vähenemistä.

Nuoret keskeyttävät koulunkäynnin monista eri syistä, jotka ovat erittäin yksilökohtaisia. Jotkut keskeyttävät henkilökohtaisten tai perheongelmien, toiset terveydellisten tai tunneperäisten vaikeuksien takia; jotkut nuoret ovat tyytymättömiä koulutukseensa, mikä voi johtua opetussuunnitelmasta, opetusmenetelmistä, huonosta suhteesta opettajiin tai muihin oppilaisiin, kiusaamisesta tai kielteisestä kouluilmapiiristä. Koulunkäynnin keskeyttäminen näyttäisi kuitenkin noudattavan tiettyjä kaavoja, ja joidenkin nuorten kohdalla riskin katsotaan olevan muita suurempi. Koulunkäynnin keskeyttäjillä on todennäköisemmin sosiaalisesti heikommat lähtökohdat (esimerkiksi työttömät vanhemmat, heikosti koulutettu perhe, yksinhuoltajaperhe tai stressaavat olosuhteet kotona) tai he kuuluvat muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin (esimerkiksi erityisopetusta tarvitsevat lapset tai teiniäidit) tai vähemmistöön tai heillä on maahanmuuttajatausta. Ongelma koskee myös useammin poikia kuin tyttöjä.

Koska koulunkäynnin keskeyttäminen on monimutkainen ongelma, sitä on käsiteltävä ja torjuttava siten, että koulu ja kaikki muut asianosaiset toimijat tekevät yhteistyötä. Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen ja kaikkien oppijoiden menestymisen edistämiseen tarvitaan koko koulun kattavaa lähestymistapaa (whole school approach). Kaikilla kouluun liittyvillä toimijoilla (koulunjohtajilla, opettajilla ja muulla henkilökunnalla, oppijoilla, vanhemmilla ja perheillä) ja ulkopuolisilla koulutukseen liittyvillä ja muilla sidosryhmillä on keskeinen tehtävä koulutuksellisen eriarvoisuuden torjumisessa ja koulunkäynnin keskeyttämisen ehkäisemisessä. Kaikilla toimijoilla on velvollisuus osallistua yhteenkuuluvuutta lisääviin, yhteisiin ja yhteistyöhön perustuviin toimiin monialaisuuden ja eriyttämisen pohjalta. Tämä on ekologinen tapa tarkastella koulua moniulotteisena ja interaktiivisena järjestelmänä, joka voi oppia ja muuttua. Kouluelämän kaikkia ulottuvuuksia pitäisi käsitellä johdonmukaisesti muutoksen edistämiseksi; tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikkien (oppijoiden, henkilökunnan ja koko yhteisön) tarpeet otetaan huomioon opetuksessa, oppimisessa ja koulun arjessa.