INDIKAATTORIT KOULUJEN TEHOKKUUDEN SEURAAMISEKSI

Portugalissa käytetään koulunkäynnin keskeyttämistä ja oppimistulosten parantamista koskevia indikaattoreita, joilla edistetään opiskelijoiden suoritusten laadun parantamista sekä tunnustetaan ja palkitaan kaikkien julkisten koulujen hyvin tehtyä työtä.

Ensisijaisia toimenpiteitä koulutusalueilla koskevalla ohjelmalla (TEIP-ohjelma) on seuraavat tavoitteet: parantaa oppimistuloksia ja edistää koulutuspolkujen laatua, saada koulunkäynnin keskeyttäminen ja poissaolot päättymään; vähentää kurittomuutta ja vahvistaa koulujen, perheiden ja yhteisöjen välisiä suhteita. Ohjelmaan sisältyvät klusterit sijaitsevat sosiaalisesti ja taloudellisesti heikommassa asemassa olevilla alueilla, joilla väkivalta, koulunkäynnin keskeyttäminen, poissaolot ja lapsityö ovat syynä koulutuksen epäonnistumiseen.

Opetus- ja tiedeministeriö on luonut kansallisella tasolla kaksi indikaattoria, joilla edistetään opiskelijoiden suoritusten laadun parantamista sekä tunnustetaan ja palkitaan kaikkien julkisten koulujen hyvin tehtyä työtä. Koulutuksen tehokkuutta mittaavalla indikaattorilla (EFI) arvioidaan opiskelijoiden opetustulosten vuotuista kehitystä sekä sisäisen arvioinnin tulosten ja ulkoisen arvioinnin (tässä tapauksessa kansallisten kokeiden) tulosten välistä vastaavuutta. Koulujen tilanteen parantumista arvioidaan lähtökohtaan verrattuna (edellisvuoteen verrattuna). Koulutuksen keskeyttämisriskiä koskeva indikaattori (RA) perustuu koulujen lukuvuoden lopussa ilmoittamien sellaisten opiskelijoiden lukumäärään, jotka ovat keskeyttäneet koulunkäynnin, peruuttaneet ilmoittautumisensa tai jjääneet luokalle poissaolojen vuoksi. Kouluille, jotka vähentävät tällaisten opiskelijoiden määrää, voidaan tarjota lisäresursseja, jotta koulunkäynnin keskeyttämistä torjutaan. Jotta koulu esimerkiksi saa 30 koulutuspistettä lisää, sen on pitänyt vähentää koulun keskeyttäneiden määrä alle puoleen edellisestä vuodesta.

Näiden lisäksi koulujen käytössä on myös muita aloitteita, joilla edistetään opiskelijoiden menestymistä, esimerkiksi Plus School Success ‑ohjelma (PMSE-ohjelma), sovittelu/tutorointi sekä ohjaus ja psykologinen tuki kouluissa.

Lisäksi lukuvuodesta 2012–2013 lähtien koulutuksen ja tieteen alan yleinen tarkastusvirasto ottaa koulujen opetusohjelman ulkoisessa arvioinnissaan huomioon indikaattorin Odotettu arvo, jonka avulla voidaan vertailla kunkin koulun tuloksia (ja niiden kehitystä) muiden samankaltaisessa ympäristössä sijaitsevien koulujen kanssa. Tämä indikaattori tarjoaa tarkempia tietoja arvioinnista ja tekee siitä oikeudenmukaisemman esimerkiksi epäsuotuisassa ympäristössä sijaitseville kouluille.

TEIP-ohjelman kutakin kouluklusteria varten asetetaan tavoitteet neljän eri alan perusteella, joihin sisältyy indikaattoreita: Ala 1: Kokeita koskevan tavoitteen saavuttaminen (kansallinen arviointi), joka mitataan onnistumisastetta ja keskimääräistä arvosanaa mittaavilla indikaattoreilla; Ala 2: Sisäisen arvioinnin saavuttaminen, joka mitataan onnistumisastetta koskevalla indikaattorilla ja indikaattorilla niiden oppilaiden prosenttiosuudesta, joilla on hyvät arvosanat kaikissa aineissa; Ala 3: Koulunkäynnin keskeyttäminen, jota mitataan koulunkäynnin keskeyttämistä koskevalla indikaattorilla, ja lopuksi ala 4: Kurittomuus, indikaattori, jolla mitataan kurittomuuteen liittyvien ilmoitettujen tapausten määrä oppilasta kohti. Kaikki tavoitteet perustuvat kolmen edellisen vuoden aikana kerättyihin tietoihin, jotta jokaiselle koululle luodaan tasavertaiset lähtökohdat saavutettavissa olevien ja oikeudenmukaisten tavoitteiden asettamiseksi.

Lyhyesti sanottuna edellä kuvattujen indikaattoreiden mukaan TEIP-ohjelmassa niiden kouluklustereiden, joissa koulutuksen keskeyttäneiden määrä on alempi kuin kansallinen määrä, on lisääntynyt. Ensimmäisten yhdeksän kouluvuoden aikana lähes puolessa klustereista on vähennetty poissaolojen määrää kolmen edellisen vuoden keskiarvoon verrattuna. Kurittomuuden osalta tapausten määrä opiskelijaa kohti on vähentynyt noin puolessa klustereista. Yli 20 prosentissa klustereista onnistumisaste on korkeampi kuin kansallinen keskiarvo, ja 43,3 prosentissa klustereista välimatkaa kansalliseen keskiarvoon on kurottu kiinni yli puolessa kansallisista kokeista.