Yhteinen taistelumme disinformaatiota vastaan

Kuva: Stuart Rankin / Flickr.com (CC BY-NC 2.0)

Marie Stracenská on konsultti ja johtamisen, johtajuuden ja viestinnän valmentaja. Hän kuvailee tyypillistä päiväänsä ja kertoo, miten se liittyy disinformaation torjumiseen nuorten parissa.

Päiväni disinformaation torjunnassa

Saapuneet-kansiossani oli aamulla viesti odottamassa:

”Anteeksi, mutta en tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Olen saanut kolmelta henkilöltä artikkelin, jossa väitetään, että täällä tehtävä koronatesti on aivan erilainen kuin muissa maissa. Se on kansainvälisen yrityksen kliininen tutkimus. Se kuulostaa oudolta, mutta...”

Huomasin hetkessä, että lähde oli epäilyttävä, mutta koska minulta pyydettiin neuvoa, minun piti olla perusteellinen. Löysin internetistä nopeasti linkkejä, joissa selitettiin, miksi sivusto ei ollut luotettava, ja joissa kerrottiin aiemmista huijauksista, joiden yhteydessä se oli esiintynyt.

Tietoja etsiessäni löysin sattumalta nuorille tarkoitetun chattibotin, joka tarkistaa tietojen todenmukaisuuden:

”Hei, minun pitää tarkistaa yksi juttu.” ”Anna linkki.” ”Tässä.” ”Ole varovainen, se on salaliittosivusto. Kerrotaanko tekstin kirjoittaja?” ”Ei.” ”Jos se olisi laadukasta journalismia, se kerrottaisiin. Onko se kieliopillisesti virheetöntä?” Keskustelimme tällä tavalla noin kahden minuutin ajan. Botti esitti kysymyksiä ja minä vastasin. Lopulta se onnitteli minua ja päätti keskustelun nauravaa eläintä esittävään GIF-kuvaan. Mahtavaa! Tämän faktantarkistuslinkin kerron varmasti lapsille.

Myöhemmin töissä keskustelu erään ystävän kanssa lounaan jälkeen sai negatiivisen käänteen:

”En usko mitään, mitä sanot; minä kyllä tiedän, miten asia on.” ”Minä satun tuntemaan kyseisen henkilön ja työskentelen hänen kanssaan. Ja olen puhunut hänelle siitä...” ”Mutta kuulin sen kollegalta!”

Yritin selittää hänelle, että hänen kuulemansa tarina oli täyttä hölynpölyä; minä tunnen henkilön, josta hän puhui, tapaamme lähes päivittäin. Se mitä ystäväni uskoi, ei ole mitenkään voinut tapahtua. Nimet on keksitty, ja tarina on aikaa sitten osoitettu vääräksi. Mutta ystäväni ei suostunut kuuntelemaan: ”Sano mitä sanot, mutta minä tiedän mitä uskon.” Se siitä sitten.

Illalla pidin sadoille opettajille luennon huijauksista ja disinformaatiosta. Nämä koulun ammattilaiset ovat suurenmoisia. He opettavat koko päivän, ja silti heillä oli aikaa ja energiaa tulla perehtymään asioihin, jotka eivät ole heille kovin tuttuja.

Me pohdimme seuraavia asioita: Miten meidän tulisi puhua sellaisten lasten kanssa, jotka tuovat kaikenlaisia tarinoita ja faktoja kotoa? Miten autamme oppilaita ja vanhempia, jotka eivät tiedä kaikkia tieteellisiä yksityskohtia? Miten ruokimme uteliaisuutta, mutta miten toisaalta vastaamme oppilaille, jotka kyseenalaistavat aivan kaiken?

Asioista keskusteleminen auttaa paljon. Päätämme tilaisuuden ohjeisiin, jotka on helppo muistaa ja helppo kertoa tarvittaessa oppilaille ja ystäville.

Loppujen lopuksihan on niin, että disinformaatio ei leviä vain koulussa, kotona tai työpaikalla. Tämä on yhteinen taistelumme.

Miten disinformaatiota voi torjua?

Tunnista ja selätä disinformaatio on uusi Euroopan komission aineistopaketti toisen asteen opettajille. Sen avulla opettajat voivat auttaa oppilaitaan tunnistamaan verkossa leviävät valeuutiset. Aineistopakettiin kuuluu esitysrunko (joka sisältää todellisia esimerkkejä ja ryhmätehtäviä) sekä ohjekirjanen opettajille.

eTwinningin vuositeema

Medialukutaito ja disinformaation torjunta on vuoden 2021 teemana Euroopan opettajien ja koulujen eTwinning-yhteisössä. Webinaareja, verkkokursseja ja muita tapahtumia on luvassa koko vuoden ajan. Syksyllä julkaistaan myös monia inspiroivia käytännön esimerkkejä sisältävä e-kirja.